Työeläkkeet osana sosiaalivakuutusta
Sosiaalivakuutus on julkisen vallan järjestämä lakisääteinen ja pakollinen vakuutus sosiaalisten riskien kuten vanhuuden, sairauden tai työtapaturman, työkyvyttömyyden, työttömyyden, tai perheenhuoltajan kuoleman varalta. Se koostuu sairaus-, työttömyys-, tapaturma- ja eläkevakuutuksesta sekä työntekijäin ryhmähenkivakuutuksesta.
Sosiaalivakuutukset rahoitetaan pääsääntöisesti vakuutetuilta tai heidän työnantajiltaan perityillä vakuutusmaksuilla toisin kuin viimesijainen toimeentuloturva ja sosiaaliavustukset, jotka katetaan verovaroin.
Tämän sivun sisältö
Suomalaisen eläkevakuutuksen kokonaisuus
Eläkkeet ovat Suomessa pääosin sosiaalivakuutukseen kuuluva etuus. Ne koostuvat kahdesta lakisääteisestä elementistä: koko työuran ansioiden perusteella määräytyvästä työeläkkeestä sekä työurasta riippumattomasta, asumisperusteisesta kansaneläkkeestä.
Eläkkeitä voidaan maksaa myös työtapaturma-, ammattitauti- ja sotilasvammalain sekä liikenne- ja tapaturmavakuutuksen perusteella. Näitä kutsutaan yhteisesti erityisturvan eläkkeiksi.
Lakisääteisten eläkevakuutusten rinnalla on olemassa myös vapaaehtoisia lisäeläkkeitä, jotka täydentävät lakisääteistä järjestelmää. Ne perustuvat työnantajien ja työntekijöiden maksamiin maksuihin. Suomessa näiden vapaamuotoisten lisäeläkkeiden rooli on melko vähäinen. Nämä lisäeläkkeet eivät pidä sisällään yksilöllisiä eläkevakuutuksia.
Tyypillisesti eläkkeensaajan toimeentulo eri maissa koostuu useasta lähteestä. Usein peruseläkettä täydentävät työmarkkinapohjaiset tietyn toimialan tai työnantajan kustantamat lisäeläkkeet, jotka usein perustuvat ammattiliittojen ja työnantajien sopimuksiin. Suomalainen käytäntö, jossa lakisääteiset eläkejärjestelmät tarjoavat kattavan eläketurvan, on kansainvälisesti poikkeuksellinen.
Sekä työ- että kansaneläkejärjestelmään sisältyy etuuksia vanhuuden, täyden työkyvyttömyyden ja perheenjäsenen kuoleman varalle. Työeläkejärjestelmään sisältyy lisäksi osatyökyvyttömyyseläke sekä osittainen vanhuuseläke.
Lakisääteiset työeläkemenot kattavat kaksi kolmasosaa julkisen sektorin rahamääräisistä tulonsiirroista.
Työeläke ensisijaisena etuutena
Lakisääteisen työeläkevakuutuksen piirissä ovat käytännössä kaikki 17 vuotta täyttäneet palkansaajat ja 18 vuotta täyttäneet yrittäjät.
Työeläkejärjestelmän ominaispiirteitä ovat pakollisuus, kollektiivisuus ja lakisääteisyys. Ansiosidonnainen eläkejärjestelmä koostuu useista eläkelaeista, joista merkittävimmät ovat työntekijän eläkelaki (TyEL) ja julkisten alojen eläkelaki (JuEL).
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen julkisen ja yksityisen sektorin työntekijöiden etuuksien määräytymisen säännöt ovat olleet lähes samanlaiset, mikä on yksinkertaistanut eläkejärjestelmää merkittävästi.
Työeläkkeet ovat etuusperusteisia siinä mielessä, että niiden suuruus on etukäteen määritelty. Maksettavien työeläkkeiden kokonaismäärä vaikuttaa työeläkemaksun tasoon ja muuhun tarvittavaan rahoitukseen.
Kansaneläke ja takuueläke minimitoimeentulon turvana
Työeläkkeen jäädessä pieneksi sitä täydentää eläketulovähenteinen kansaneläke, ja vähimmäistasolla takuueläke. Kansaneläke ja työeläke sovitetaan yhteen niin, että työeläkkeen kasvaessa kansaneläkkeen osuus kokonaiseläkkeestä pienenee. Kun työeläke ylittää tietyn euromääräisen rajan, kansaneläkettä ei enää makseta.
Kansaneläkejärjestelmä luotiin aikoinaan jo 1930-luvun lopulla, kun taas työeläkejärjestelmä sai alkunsa pääosin 1960-luvun alussa. Kansaneläke pysyi pitkään eläkkeensaajien merkittävänä toimeentulon takaajana: vielä 1990-luvun puolivälissä yli 90 prosenttia eläkeläisistä sai Kelan maksamaa kansaneläkettä. Sittemmin Kelan eläkkeensaajien määrä on vähentynyt ja työeläkettä saavien määrä vastaavasti kasvanut.
Kansaneläkkeen määräytymisperusteita muutettiin 1990-luvun lopulla, jolloin otettiin käyttöön niin sanottu työeläkevähenteisyys. Sen myötä kansaneläke muuttui vähimmäiseläkkeeksi, jota maksettiin vain niille, joilla ei ole muuta eläketuloa tai sen määrä on vähäinen. Lakisääteinen työeläke puolestaan nostettiin ensisijaiseksi vanhuuden turvaksi.
Tämä muutos on luonnollisesti vaikuttanut Kelan eläkkeensaajien määrän vähentymiseen. Lisäksi työurien pidentäminen ja palkkatulojen kasvu ovat johtaneet siihen, että alkavat työeläkkeet ovat keskimäärin aiempaa korkeampia. Tällöin Kelan eläkkeitä tarvitaan yhä vähemmän.
Eläkkeensaajien jakautuminen
Yksittäinen eläkkeensaaja voi saada joko yksinomaan työeläkettä, yksinomaan kansaneläkettä tai molempia. Kuten edellä todettu, Kelan eläkkeiden maksamiseen vaikuttaa kertyneen työeläkkeen määrä.
Tuoreimmat tilastotiedot koskevat vuotta 2022. Kyseisen vuoden lopussa omaan työuraan perustuvaa eläkettä eli vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä sai yhteensä noin 1 566 000 henkilöä.
- Yksinomaan työeläkettä sai reilu miljoona henkilöä (66 % eläkkeensaajista).
- Yksinomaan Kelan eläkettä sai hieman alle 80 000 henkilöä (5 % eläkkeensaajista).
- Sekä työeläkettä että Kelan eläkettä sai 450 000 henkilöä (29 % eläkkeensaajista).
Lähde: Kelan taskutilasto 2023.
Maksussa olevien eläkkeiden jakautuminen
Vuonna 2022 eläkemenot olivat Suomessa yhteensä 34,9 miljardia euroa. Menoista valtaosa oli työeläkettä. Alla olevassa kuvassa on havainnollistettu maksussa olevien eläkkeiden jakautumista eri eläkejärjestelmien kesken:
Suurimman ryhmän eläkkeensaajista muodostavat yksityisen sektorin palkansaajat, joille maksettujen eläkkeiden kokonaismäärä oli 17,5 miljardia euroa. Muiden yksityisalojen eläkemenot olivat huomattavasti pienemmät: yrittäjien eläkkeitä maksettiin 1,4 miljardia, maatalousyrittäjien 0,9 miljardia ja merenkulkijoiden eläkkeitä 0,1 miljardia euroa.
Julkisen sektorin maksetuita eläkkeistä 6,2 miljardia kohdistui kuntien työntekijöille ja 5,0 miljardia valtion työntekijöille. Muiden julkisten alojen työntekijöiden (evankelis-luterilainen kirkko, Kelan toimihenkilöt ja Suomen Pankin työntekijät) eläkemenon osuus oli 0,4 miljardia euroa.
Prosentuaalisesti työeläkkeet muodostivat 90 prosentin osuuden kokonaiseläkemenoista.
Kelan maksamien kansaneläkkeiden, takuueläkkeiden ja perhe-eläkkeiden yhteismäärä oli 2,5 miljardia euroa. Prosentteina Kelan eläkkeiden osuus oli seitsemän prosenttia.
Erityisturvan eläkkeitä maksettiin kaikkiaan 0,4 miljardia ja vapaamuotoisia lisäeläkkeitä 0,6 miljardia euroa.
Maksussa olevien eläkkeiden rahoittaminen
Kokonaiseläkejärjestelmän rahoitukseen osallistuvat niin työnantajat, työntekijät, yrittäjät, valtio kuin Työllisyysrahastokin. Lisäksi työeläkejärjestelmän eläkerahastoilla on merkittävä rooli maksettavien työeläkkeiden rahoittamisessa. Alla olevassa kuvassa on havainnollistettu maksussa olevien eläkkeiden rahoittamista vuoden 2022 osalta:
Suurin osa maksettavista työeläkkeistä katetaan työeläkemaksuilla, joita peritään sekä yksityisen että julkisen sektorin työnantajilta, työntekijöiltä ja yrittäjiltä. Vastaavasti näitä maksuja käytetään vain yksityisen ja julkisen sektorin työeläkkeisiin.
Työeläkemaksuja kerättiin vuonna 2022 yhteensä 25,7 miljardia euroa. Tästä kokonaisuudesta 14,6 miljardia käytettiin yksityisen sektorin työeläkkeiden maksuun ja 7,5 miljardia julkisen sektorin työeläkkeiden maksuun. 3,2 miljardia puolestaan siirrettiin eläkerahastoihin tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä varten.
Eläkerahastoista käytettiin yhteensä 4,6 miljardia euroa vuonna 2022 maksettuihin eläkkeisiin. Summasta 3,7 miljardia kohdistui yksityisalojen työeläkkeisiin ja 0,9 miljardia euroa julkisalojen työeläkkeisiin.
Työllisyysrahasto osallistui eläkkeiden rahoittamiseen 0,6 miljardilla eurolla. Työllisyysrahaston maksamilla maksuilla katetaan ansiosidonnaisilta työttömyys- ja koulutusajoilta sekä vuorotteluvapaalta saatujen etuuksien perusteella karttuneet työeläkkeet.
Valtion osuus maksettavista eläkkeistä oli yhteensä 6,6 miljardia euroa. Tästä 2,5 miljardia kohdistui Kelan maksamiin eläkkeisiin, jotka katetaan yksinomaan valtion varoilla.
Julkisten alojen työeläkkeiden maksamiseen valtio osallistui 3,0 miljardilla eurolla. Valtio on suuri, lähes 80 000 työntekijän työnantaja, joka työnantajana maksaa työeläkemaksuja ja siten rahoittaa työntekijöidensä työeläkkeitä. Osa tästä valtion osuudesta katetaan Valtion Eläkerahaston varoista ja osa valtion muista budjettivaroista.
Yksityisalojen työeläkkeisiin valtio osallistuu noin 1,1 miljardilla eurolla. Käytännössä tämä tarkoittaa valtion osuutta yrittäjien, maatalousyrittäjien ja merenkulkijoiden työeläkkeistä. Valtion osuus yrittäjien työeläkkeissä vuonna 2022 oli noin 350 miljoonaa, 745 miljoonaa maatalousyrittäjien työeläkkeissä ja vajaa 59 miljoonaa merenkulkijoilla.
Lisäksi valtio korvaa varoistaan työeläkevakuuttajille niiden maksamat eläkkeet, jotka ovat karttuneet alle 3-vuotiaan lapsen hoidosta ja opiskelun ajalta.
Muihin eläkemaksuihin sisältyy erityisturvan eläkkeiden osuus 0,4 miljardia. Lisäksi muihin maksuihin luetaan vapaamuotoisten lisäeläkkeiden maksut (0,6 miljardia euroa), jotka ovat vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottaneiden työnantajien ja työntekijöiden maksamia maksuja.
Kokonaiseläkejärjestelmän tulot ja menot yhdessä
Edellä kerrotut kokonaiseläkejärjestelmän tulot ja menot ovat tarkasteltavissa myös oheisesta kokonaiskuvasta:
